Holy brandbook

Olen hyödyntänyt työssäni lukuisia graafisia ohjeistoja. Alkuun niiden käyttö tuntui tylsältä. Kukapa visuaalinen suunnittelija ei haluaisi aina aloittaa yrityksen brändi-ilmeen kanssa työskentelyä logon, yritysilmeen ja ohjeiston suunnittelulla? Visuaalisen suunnittelijan työssä ilmeen suunnittelu alusta asti on kuitenkin harvinaista herkkua ja useimmiten työskennellään valmiin, toisen toimiston tekemän ohjeiston kanssa. Se, miten ohjeistoa käyttää, riippuu paljolti siitä, onko kyseessä laaja vai suppea, vai tuore vaiko vanha ohjeisto. Myös ohjeiston käyttäjän näkemys ja kokemus vaikuttaa.

Valmiiden graafisten ohjeistojen käytön “tuska” loppui onneksi jo kauan sitten huomatessani, että ilmeen elementtien poimiminen ohjeistoista onkin kivaa! Jos ohjeistolla on jo ikää, etsin sieltä parhaat puolet ja korostan niitä, kunhan se sopii asiakasyrityksen nykyiseen viestintään ja maailmaan. Toisaalta hyvän, tuoreen ja kattavan graafisen ohjeiston käyttäminen auttaa pääsemään itse tilattuun asiaan nopeammin, esimerkiksi ilmeen mukaisen infograafin tai flyerin suunnitteluun.

Brändikäsikirjan tavoitteena on antaa mahdollisimman kattava informaatio siitä, miten suunniteltua identiteettiä käytetään. On olemassa kevyitä ohjeistoja ja laajoja ohjeistoja. Kevyt ohjeisto antaa yrityksen visuaalisen viestinnän tekijälle paljon vapauksia, miten ilmettä sovelletaan viestinnän ja markkinoinnin materiaaleissa. Tämä voi olla hyvä, jos ei olla haluttu lyödä lukkoon brändin ilmettä liian tarkasti. Mutta mitä tapahtuu sitten, kun yrityksen visuaalisen viestinnän materiaalien tekijä vaihtuu? Tällöin voi vaihtua myös graafisen ohjeiston tulkinta ja näkökulma. Ilme voi muuttua ja tunnelma yrityksen brändistä vaihtua.

Laaja graafinen ohjeisto antaa kuvallisia esimerkkejä, kuinka yrityksen ilmettä toistetaan eri kanavissa ja markkinoinnin materiaaleissa. Rohkenen väittää, että jopa laajaa ohjeistoa voidaan tulkita monella eri tavalla. Kokenut graafinen suunnittelija nappaa ohjeet ja käyttää visuaalista materiaalia, kuten graafisen ohjeiston tekijä on homman suunnitelut. Toki tyylejä ja makuja on erilaisia ja ohjeiston käyttäjän (esim. graafikon) oma tyyli ja näkemys voi jonkin verran vaikuttaa tuotettavaan materiaaliin – ainakin niissä suppeammissa ohjeistoissa, joissa on jätetty paljon arvailun varaan. Aloittelevan tekijän ja pitkään graafista suunnittelua tehneen välillä on jo kokemuksenkin perusteella eroja, millä tavalla hahmottaa ohjeiston ja ymmärtääkö, miten suunnittelija on sen tarkoittanut.

Viime aikoina asiakasprojekteissa on työn perustana ollut eri laajuisia ja monen ikäisiä graafisia ohjeistoja. Eräskin ohjeisto oli pikaisella arviolla vähintään 15 vuotta vanha. Toki järkevintä olisi tehdä uusi ohjeisto saman tien, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta. En tiedä onko sanomattakin selvää, että vanhan ohjeiston kanssa työskennellessä, kannattaa tehdä visuaalisen viestinnän materiaalia, mikä on päivitetty tähän päivään. On tärkeä löytää käyttökelpoiset elementit, jotka voi päivittää  tähän päivään ja trendeihin, muuttamatta ilmeen ideaa liikaa.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on graafisen ohjeiston käytöstä, toimistona tai asiakkaana?

Kirjoittaja
Anu Salo, Luova Tila Company